Soodaa ja kakomista.

Huomenta ja aamukahvia. Mietin tässä, että pitääkö mennä terveyskeskukseen kerjäämään antibiootteja, kun hammas se ei opi olemaan vaikka sitä kuinka soodalla lutraisi. On kyllä kuvottava harraste.
Nyt sitten yrittää nousta kuume ja liha tuntuu haluttomalta ja sähköhäiriöiseltä. Hyrisee silleen väsyneesti. Laitoin tuossa pomolleni juuri viestiä, etten ole nyt käytettävissä, vaan menen lääkärille. Kai se kohta pitäisi mennäkin, eikä vain meinata. Kohta. Ensin kahvia ja eilistä savuporopitsaa.

Päivän riimu: Wynn.

(Jaa-a. Mitäköhän sille kuuluu, pitäisi varmaan soittaa ja kysyä. Eipä muuten taideta olla moneen vuoteen oltu näin kauan eri paikoissa.) Attribuutit tässä on siis että ystävyys, merkityksellisyys, perhesiteet ja lepo saavutuksen tai taistelun jälkeen. Nyt on oikein erikoisjännä.

Riimuista puheen ollen, olen tehnyt turhaa työtä. Pelissä aiotaan, vastoin aikaisempaa väitettä, käyttää sittenkin keksittyä kirjoitusmerkistöä. Onko se hyvä, vai huono asia, että osasin eilen kirjoittaa ostoslistan vanhoilla riimuilla? Taas on tytöllä, taas on tytöllä, taas on tytöllä turha skilli. Tänks.

Tänä aamuna soi!

Hoh! Niin se elämä heittelee. Mie keitän kaurapuuroa ja entinen luokkakaveri näyttää kisaavan liettualaisessa telkkarihoilauskilpailussa. Hyvä Jarmo, jee! Vähän mauton formaatti, mutta ei mopolla mahottomia.

Tule ja neonvalaistu.