Inspira.

Olin eilen niin väsynyt että laitoin kellon soimaan vahingossa tuntia aikaisemmin kuin olisi pitänyt. Herätessäni olin niin väsynyt, etten tajunnut asiaa vieläkään. Nyt minulla on ylimääräinen tunti väsyneissä käsissäni. Vähän kyllä hyhmii. Siksi loki.

Viikonloppuna kävimme J. Karhun ja Pikkusielunsiskon kanssa äitini luona Seskarössä syömässä liikaa ja Ikeassa metsästämässä neidolle kalusteita. Selvisimme seikkailusta yllättävän hyvin.
Visiteerasimme myös kangaskauppaamme, jonka erääseen nurkkaan oli sahattu uusi ovi. Minä epäilin tietenkin ensin mielenterveyttäni, sillä unissani tuohon rakennukseen ilmestyy jatkuvasti uusia, harmajasävyisiä puuovia, ja toisia sulkeutuu. Hyvä reissu.

Tällä viikolla onkin sitten satanut alusvaatteisiin asti ja suussa maistunut koulussa värjäyskurssilla höyrystynyt myrkkysieni. Ei niinsanotusti inspaa.
(Paitsi että eilen tuli postista uusi, punainen läppäri, jonka taakse mennä piiloon.)

Sana vain, ja sataa taas.
Kaulus pystyssä ovelta ovelle,
( ja tietenkin läpimärät kengät, niistä tapaan kirjoittaa usein)
kunnes taas samassa paikassa
punaviini tai
Harmaa Jaarli, venäläinen höyry
ja horoskooppi ja sarjakuvat.

Syksystä
saa väännettuä irti
vain niukasti romantiikkaa
tai satua tai muuta ravintoa tai sitten
olen jo liian paatunut ja
tarvitsen taas suuremman annoksen.

Aika kääntää kylkeään, sulkee
hitaasti silmiensä saranat ja menee
sanomalehtiotsikoiden väliin maate,
keskinkertainen ja kalsea,
piittaamaton tuttu.

Vesi ikkunan takana kimpoamassa mukulakivistä
valumassa hitaasti hiuksista niskaan
(siihen kohtaan lapojen väliin, johon aioin pyytää tatuoimaan auringon)
ja vesi keittimestä syöksymässä höyryten lasiin.

Käyn kiinni puutunein sormin.
Aina samat biisit, samat pelot ja käsiala
rakkaat ja tyhjänpäiväiset 
pönkätty pystyyn, että vaikuttaisi kuin edes
jotenkuten ja jossain joskus tietäisi.
 (22.8.11, Graali)

Ei oikein irtoa, äh ja pah ja palelee ja ehkä se ei riitä sisällöksi.

Hep.

Terve. Minä olen Elina, ja herään ennen kuutta pelekkään stressiin.
Pomoni meni kouluttautumaan ja minä olen toimessani pari päivää yksin jotenkin paljon kovempaa, kuin jos toinen olisi Kempeleessä. Kyllä minä osaan, ei se siitä ole kiinni. Mosaiikkijuttuja. Olen katellut kuvia yhdestä kirjasta. Eivaan, hyvin se meni eilen ja varmasti menee tänäänkin.  Vasemmassa silmässä on vissiinkin kyllä mikroskooppinen lasinsiru. Ärsyttää.

Eilen oli muutenkin kiva päivä, kierrettiin työhajoitteluuni liittyvät kaupat ja varastot puolison kanssa, aurinko paistoi meidän, kaupungin ja sushiaamiaisemme ylle. Ja kofeiinikomppanian ikkunasta. Päivällä ehdin lukea Syntyja Syviä - materiaalini. Tosi kivaa silleen yleisluontoisesti, mutta. Että taas pitää mennä johonkin ja jotku propit pitäs varmaan laittaa.
Suo kutsuu omaansa. Tälleen:
"Äääääääliöööööööö, ÄäääääääliööööööÖÖööÖööö."

Mitäpä sitä muuta tällä viikolla? Kiire on ollut koko ajan. Yritän olla tulematta kipeäksi. Tiistaina oli kuumetta ja töissä ylhäältäannetusta konttorikaulusteuudistuksesta johtuen suursiivous. Täten minulle on annettu näky, joka kertoo, kuinka pahassa kunnossa kaappini voisivat olla, jollei minulla olisi vammatraumaani järjestyksen suhteen. Tosi luontevasti kaikki ihan vituillaan oli siellä kyllä.

Loman jämäthän menivät kotiseudulla, äidin luona, ja maanantaiaamu oli siten lajinsa muotovalio. Ähmistelin lähinnä käsityökeskuksessa mattopuita kutomakuntoon ja kävelin päin ovenkarmeja.
Iltasella käytiin vähän teatteriharjoittelemassa Oulunsalossa. En osaa tekstiä, vaikka sitä on melkein yhtä paljon kuin kotikeittoisessa hillopurkissa. Yöllä sitten hiukan venyteltiin Oharikeisarin kanssa mielikuvituksiamme ja luoskenneltiin jonkinlaista jung-gaiman-estetiikkajuttua syyskesälle. Saapa nähdä, miten asian kanssa edetään. Varmaan jopa  jo tänään, jos jaksan vielä yhdeksän jälkeen, kunhan olen ensin ollut kaksitoista tuntia töissä. (Tekkee mieli ampua ittiäni kohta, PÄÄHÄN.)

Ehkä kuitenkin eniten vituttaa, että olen onnistunut hukkaamaan äitini firman nettikuvakansion salasanat ja pitäisi soittaa aasiakastukeen ja märistä. J.Karhu päivitti viikonloppuna nettisivut ja minä otin kuvia, mutta tätenhän niistä on päässyt käyttöön vain filmaattisin osuus, ja tunnelmamateriaali tönkkii tuolla sähköpostissa odottaen aamua armaampaa. Äitini pitäisi muutenkin raahata lääkärille, vaikka uskonkin, että sitä vaivaa vain liiallinen stressi. Jos homma menee aivojen skannaamiseksi niin haluaisin mielelläni olla paikalla.

Tämän kamalampia asioita en nyt kertakaikkiaan siedä alkaa tässä käsitellä, vaan jubileeraampa vielä lopuksi, että laajakaista toimii taas, ja eilen sain sipaistua wowihahmolleni aamukahvilla(!) valmiiksi kuukausia puolihuolimattomasti hinkuttamani achievementin. Sopii niiiin hyvin warlokille tuo vanityelikko että. Saanko tyttöhihkua?

Päivän biisi:

Lomamuistumana chili-allergikon ruokavinkki:
Chili-con Hirvi
Pannulle tässä järjestyksessä:
- Reippaasti oliviöljyä.
- Neljä - viisi hienonnettua valkosipulinkynttä.
- Nelisen putsattua ja pienittyä chilipalkoa.
- Valkosipulisuolaa.
- Mustapippuria.
- Kolme silputtua sipulia.
- n. 300g hirviäjauhelihaa.
    >Saavat ruskistua.

Kattilaan:
- Purkillinen tomaattimurskaa ja ehkä myös hiukan
- tomaattipyrettä
- Kolme lasillista kasvislientä.
- Chilijauhetta ja muita mieleentulevia mausteita
- Pari lasillista punaviiniä.
    >Lättää levy päälle, kaada paistetut asiat sekaan n. kiehumispisteen yleisillä huudeilla, anna siintyä.

Kärtsäytä pannulla ja kaada sekaan myös:
- Hienonnettu paprika. (Siinä ihan pikkuisen oliiviöljyä ja suolta paistukoon sen kanssa.)

>Keitellään hiljakseen tunti tai kauemmin, tai kunnes hermot pettää ja tulee nälkä. Lisätään välillä kasvislientä ja punkkua kuivu. Saapii -ja kannattaakin- sekoitella. Sitten kun kärsivällisyys loppuu niin sekaan
- Purkillinen huuhdeltuja kidney-papuja tai niitten hyvissä ajoin turvotettua halvempaa ja eettisempää vastinetta.
- Pari raitaa suklaanpalasia. Hämmennetään. Ja sitten vartin päästä
- yksi riistokauppaboksillinen nelijakoisia kirsikkatomaatteja.
-Persiljaa, basilikaa ja korianteria.

...
Jossakin vaiheessa olisi kannattanut keittää riisiä jos aikoo.

Päivän kortti. Salli mun nauraa. '~.~

Three of Pentacles (Works): The commencement of business, commercial transactions, or employment. The constructive use of creative talents, and the expression of artistry in workmanship. Skill and labor turned to the crafting of things of value. Using the conventional as a medium for expressing the exceptional, in order to build something of great renown and glory.
http://www.facade.com/tarot/


...aamen.
PS. Äläkää vaan kertoko kellekään, mutta bonsaini saattaa jäädä henkiin!

Soodaa ja kakomista.

Huomenta ja aamukahvia. Mietin tässä, että pitääkö mennä terveyskeskukseen kerjäämään antibiootteja, kun hammas se ei opi olemaan vaikka sitä kuinka soodalla lutraisi. On kyllä kuvottava harraste.
Nyt sitten yrittää nousta kuume ja liha tuntuu haluttomalta ja sähköhäiriöiseltä. Hyrisee silleen väsyneesti. Laitoin tuossa pomolleni juuri viestiä, etten ole nyt käytettävissä, vaan menen lääkärille. Kai se kohta pitäisi mennäkin, eikä vain meinata. Kohta. Ensin kahvia ja eilistä savuporopitsaa.

Päivän riimu: Wynn.

(Jaa-a. Mitäköhän sille kuuluu, pitäisi varmaan soittaa ja kysyä. Eipä muuten taideta olla moneen vuoteen oltu näin kauan eri paikoissa.) Attribuutit tässä on siis että ystävyys, merkityksellisyys, perhesiteet ja lepo saavutuksen tai taistelun jälkeen. Nyt on oikein erikoisjännä.

Riimuista puheen ollen, olen tehnyt turhaa työtä. Pelissä aiotaan, vastoin aikaisempaa väitettä, käyttää sittenkin keksittyä kirjoitusmerkistöä. Onko se hyvä, vai huono asia, että osasin eilen kirjoittaa ostoslistan vanhoilla riimuilla? Taas on tytöllä, taas on tytöllä, taas on tytöllä turha skilli. Tänks.

Tänä aamuna soi!

Hoh! Niin se elämä heittelee. Mie keitän kaurapuuroa ja entinen luokkakaveri näyttää kisaavan liettualaisessa telkkarihoilauskilpailussa. Hyvä Jarmo, jee! Vähän mauton formaatti, mutta ei mopolla mahottomia.

Tule ja neonvalaistu.