Viimeinen päivitys on maaliskuulta ja nyt onkin jo elokuu. Eikö ole jännää, miten kesä aina katoaa myös muistiinpanoista? Koulu alkoi toissapäivänä ja jo nyt nukuin pommiin, ja ilmoittauduin kipeäksi, mutta ainakin minulla on kunnollisia syitä siihen etten ole nukkunut koko yönä. Perhepiirissäni on käynnissä sellainen havistusmullistus, että pois tieltä pienet ja pitkähäntäiset. Vielä en voi tästä kirjoittaa, vaikka haluaisin. Ja ei, en ole raskaana. Tästä kaikesta lisää ehkä jo pian.
Kesällä:
Ollaan tehty kesäteatteria, uitu meressä, poltettu nuotioita, nähty koski ja kiviä, keskiaikamarkkinat ja kummituksia. Ollaan nukuttu huonosti ja monissa paikoissa. Ollaan oltu päissämme ja kuumissamme ja hyttystensyötteinä. Ollaan laulettu väärin ja nautittu venäläisiä herkkuja. Ollaan esitetty tansseja ja ääliöitä. Ollaan larpattu Keski-Maassa ja Montmartressa ja Sarcoidosan sisäoppilaitoksessa. Ollaan käynnistelty ja haudattu projekteja. Ollaan ihan väärän paikkakunnan teatteriyhdistyksen hallitus ja ollaan aina hankaluuksissa. Ollaan ostettu järjestölle komea nahkaruoska. Ja paljon muuta, jonka olen unohtanut.
Se siitä.
Tässä kuvassa ollaan minä ja Kaunis ja me ollaan dunedainvelhoja. Hörh, sanoo hörhö.
Tällä viikolla:
(Ei saakeli, nyt pitää luntata facebookista. Yhtään en tiedä missä olen ollut ja mitä tehnyt. Ei ole hyvä tämä, on ruvettava ihan itsensä takia pitämään jonkinlaista logia.)
Olin kovasti pyrkinyt käyttämään viimeisen lomaviikoni pyykinpesuun ja tasaantumiseen, mutta olinkin ajautunut uudelleenkirjoittamaan vanhaa Ouroboros Cottage-pelin materiaalia. Nyt sille on jo hankittu talvinen pelipäivä ja se on täynnä. Lisäksi yritin kokoilla kasaan erästä protestimusiikkidraamaesitystä, josta olen sittemmin joutunut luopumaan kohdattuani syyskiireiden hirveät realiteetit. Viikonloppuna kävimme puolisoni J. Karhun suvun sukujuhlilla ja sitten en jaksanutkaan kokonaiseen päivään yhtään mitään ja seuraavakin toimenpide, leffoja ja kokkaamista Entisen Naapurinpojan redidenssissä, oli aika vetelä.
Maanantai meni kai metsän hukkasille, kun en tällähaavaa muista siitä muuta kuin S-treffikahvit. Aivan liian pian alkoi koulu, ja vaikka oli ihana nähdä koulutoverittaria, niin kyllähän se sinänsä ärsyttää. Edellämainittu ExNaapuri kävi ensimmäisen koulupäivän iltana ompeluttamassa minulla maastovatekappaleeseensa taskuja omituisiin kohtiin.
Sitten eilinen.
Eilen heräsin siihen että syksy oli tullut ja palelin. Koulu alkoi hirvittävien matemaattisten asioiden kertaamisella, päättötyöaikataulunpyörittelyllä ja kuvataidevehkeiden jakamisella, sekä muistutuksella siitä, että kesän aikana olisi pitänyt haalia metsistä ja mannuilta sopivia aineksia kasvivärjäyskurssia varten. Meninkin siis koulusta suoraan Hobittilaan anopin luo ja otin iiiison puukon ja harvensin jättiläismäisen raparperipensaan, jonka lehdet peittävät nyt koko lasiverannan ja jonka kuoret ovat kuivauskaapissa (nämä kelpaavat värjäämiseen). Varsista oli heti intomielinen tarkoitus keittää loputtomasti hilloa, mutta viimetingassa tajusimme, ettei meillä ole tarpeeksi purkkeja hirveän hillomäärän säilömiseen, eli raparperit menivät pakastearkkuun odottamaan että hankin jostain lisää törppöjä. Koko prosessi tapahtui ulkosalla, minä kouluvaatteissa ja kasvit kylmää nestettä tihkuen, ja nyt pelkään, että olen tullut kipeäksi. Onnekseni tapahtui myös kalasoppaa ja sauna. Ja omenoita suoraan puusta ja muutama mukaan aamupalaksikin. Oi autuutta!
Lisäksi mieheni pestasi isänsä valmistamaan täksi päiväksi puisia harjoitusmiekkoja, sillä olemme tässä iltapäivällä lähdössä Koppanaan, jossa on jonkinlaiset kokoontumisajot. Huomenna pitäisi tulla erään saksalaisen showmiekkailukoulun edustajatar opettamaan vapaaehtoisille joitain muuvsseja, ja näitä välineitä kaivataan siihen.
No arvatkaapa vain olenko pakannut.
(Makuupussi, pyyhe ja lakanat, kosmetiikkaa ja ruokaa ja pari vaatekertaa ja paperikasseja, sillä aion mennä metsään mömmertelemään värjäyskurssikelpoisten käpysten ja varpujen perässä. Ja varmaan joitain astioita, sillä siellä saattaa olla marjoja. Jonkinverran nahkaa, sillä mieheni aikoo pitää nahkatyöpajan. Koira ja ruokaa sille. Ja sitten pitää äkkiä juosta kohta tästä kirjakauppaan tai jonnekin muualle, sillä armas Vivian täyttää tänään vuosia. Paitsi että sitä ennen pitää siivota kanssa. Ei tässä kerkeä jäädä aivastelemaan ja murehtimaan.)
Voi kuinka sievää! Mies näyttää vaihtaneen lamput parvekkeen pieniin kiinalaislyhtyihin! Kyllä nyt kelpaa syksyn tulla.
Kyllä voi kauhalla antaa jos on noin iso suu.
