Uusiutumisia.

Luin lukujärjestystä väärässä järjestyksessä. Kuvataidehommat olivat jo alkaneet tunti sitten kun lopulta heräsin mielestäni ajoissa teoriatunnille. Miksiköhän. Viime yönä valvoin myöhään mutta ei sen nyt tällälailla pitäisi vaikuttaa. Huomenna saa taas selitellä, mutta toisaalta...

...minä haluan olla joskus ihan vähän aikaa yksin ja koskaan en saa. Täällä on aina puoliso, viikonloppuna on aina joku mellakka ja vaikka kuinka tykkään, niin missä välissä tässä on tarkoitus uusiutua? Voipi hyvinkin olla, että joudun viettämään suurimman osan talvea perheeni lattiamajoituksessa, koska hyvinkin todennäköisesti napsahtaa kokoluokkaa roimempi nakki, ja joudun tekemään työharjoittelun Tornioon. Voihan Kämäsalem. Niin, että minä nyt juon tätä kahvia täällä, missä kukaan ei äilätä, ja lataan itseäni. Kiitosta vaan.

Viimeeksi sain olla rauhassa varmaankin toukokuussa, että repikää siitä stressinmääritelmää. Jos tulee koko ajan nähdyksi, hapertuu ajan myötä ja toiminta taantuu refleksiiviseksi. Ainakin minulla. Ihmeellinen ilmava olo, kun monen metrin säteellä ei ole mitään semmoisia tietoisuuksia joista tarvitsisi välittää. Naapureita on, mutta ne ovat omissa laatikoissaan, eivätkä arvaa olla kiusaksi.

Viime yönä oli oi, niin kivaa! Käytätin itseäni siskon luona katselemassa tulevalla viikonlopulla haettaville ikeahuonekaluille paikkoja, mutta emme me muistaneet mitata, sillä oli ajatuksia ja sanoja ja mustikkaglögiä ja renessanssikarttajäljitelmä ja kotikummitus. Karttaan oli merkitty Islannin edustalle jäälautalle suurikokoinen Ursus Albi ja lisäksi siinä oli paljon muitakin eläimiä.

Minulla on kuulkaas aika hyvä sisko. Tai hyvä ei ole ehkä oikea sana. Lempeä.
Siten minäkin muistan, miten maadotutaan täydeksi lihaksi. En halua olla mikään reikäjuusto-vorteksi-lampaankääpä, josta elämä valuu ulos ja viimeisellä huuhtelulla irtoavassa värissä on mukana punaista kiukkua.

On muuten sääli että skanneri ei toimi. Tahtoisin skannata tätä blogia varten vesivärimaalauksia.

Päivän riimu, Uruz.

"Olet nostanut loppuunsaattamisen ja uuden aloittamisen riimun. Olet kasvanut ja kehittynyt niin paljon, ettet enää mahdu vanhoihin raameihin. Ne on uskallettava hylätä, jotta pääset vapauttamaan energiasi uusien asioiden synnyttämiseen. Nykyiset tapahtumat viittaavat siihen, että käyt läpi jonkinlaista kuolemaa sisimmässäsi. Valmistaudu suureen mahdollisuuteen, joka ilmentää itseään näennäisen menetyksen muodossa." (astro.fi)

Soodaa ja kakomista.

Huomenta ja aamukahvia. Mietin tässä, että pitääkö mennä terveyskeskukseen kerjäämään antibiootteja, kun hammas se ei opi olemaan vaikka sitä kuinka soodalla lutraisi. On kyllä kuvottava harraste.
Nyt sitten yrittää nousta kuume ja liha tuntuu haluttomalta ja sähköhäiriöiseltä. Hyrisee silleen väsyneesti. Laitoin tuossa pomolleni juuri viestiä, etten ole nyt käytettävissä, vaan menen lääkärille. Kai se kohta pitäisi mennäkin, eikä vain meinata. Kohta. Ensin kahvia ja eilistä savuporopitsaa.

Päivän riimu: Wynn.

(Jaa-a. Mitäköhän sille kuuluu, pitäisi varmaan soittaa ja kysyä. Eipä muuten taideta olla moneen vuoteen oltu näin kauan eri paikoissa.) Attribuutit tässä on siis että ystävyys, merkityksellisyys, perhesiteet ja lepo saavutuksen tai taistelun jälkeen. Nyt on oikein erikoisjännä.

Riimuista puheen ollen, olen tehnyt turhaa työtä. Pelissä aiotaan, vastoin aikaisempaa väitettä, käyttää sittenkin keksittyä kirjoitusmerkistöä. Onko se hyvä, vai huono asia, että osasin eilen kirjoittaa ostoslistan vanhoilla riimuilla? Taas on tytöllä, taas on tytöllä, taas on tytöllä turha skilli. Tänks.

Tänä aamuna soi!

Hoh! Niin se elämä heittelee. Mie keitän kaurapuuroa ja entinen luokkakaveri näyttää kisaavan liettualaisessa telkkarihoilauskilpailussa. Hyvä Jarmo, jee! Vähän mauton formaatti, mutta ei mopolla mahottomia.

Tule ja neonvalaistu.

Onomatopoeettista huomenta.

Huh hei! Äiti on nyt vähän väsynyt. (Ollut siellä, tehnyt sen, saanut t-paidan. Joka on vissiin kyllä pesussa.)

Tässäpä on taas hurahtanut suureen kosmiseen rööriin useampikin aika siitä, kun viimeeksi päivitin. Tähänkin tekstiin tuli impulssi Istalta, joka myös torppasi uuden blogin pystyyn ja sohi meikäläistä lukijaksi. Kivaa sinänsä päästä toisen tekemisiä hieman vakoilemaan, ettei pääse ihan karkuun henkisestä kentästä rakas ihminen siellä kaukana.

Mitäpä meikäläinen? Työharjottelusta on sukeutunut runsas ja verevä kaaos, omanilainen. Olen enimmäkseen pyörinyt Valveen Konstilassa tekemässä kaikkea mitä osaan ja opettelemassa loput. Olen vääntänyt rautalankaa, tehnyt jääveistoksia (kyllä, tietenkin just nyt, kun ollaan oltu kolmenkymmenen pakkasasteen aikaikkunassa), koverrellut penikoiden savielukoita tyhjiksi, lasittanut kaiken mahdollisen ja lapsenvahtinut, siivonnut, värjännyt ja roudannut pienen majavan lailla kaikenlaista roinaa evakkoon, sillä jostain syystä Valveen ylläpito aikoo hitsata jotain mystistä kiinni kattoon.

Pomoni on ollut aika paljon poissa, joten olen päässyt pelaamaan pahaa sijaista mulliteinareille ja pikkuihmisille mitenkään erityisesti tämmöisiin tilanteisiin valmistautumatta. Kun on tarpeeksi iso suu, niin kauhalla annetaan, kuten Pikkusielunveli aina tapasi sanoa. Päivistä on tullut semmoisia kymmentuntisia. Onneksi huomenna on pieni työpäivä. Aion tietääkseni mennä Maakariin maalaamaan arkistokaapit. Kevyttä sisäliikuntaa ja pientä pintaremonttia.

Muuten olisi varmaan ollut mukavaakin, mutta tuossa päivänämuutamana teloi hammaslääkäritäti meikäläisen piikkiviemäristä viisurin irti sahaamalla ja runnomalla. Koko leuka on vieläkin ihan soseena ja paniikkiahan se silleen pukkaa, kun vieras ihminen käy päälle eikä saa lyödä takaisin. Asioilla on tapana kasaantua.

Ensiviikonloppuna on muuten Oharikeisarin ja Nuoren Neron larppi, 'Kuiskauksia pimeässä'. Tähän liittyen olen eilen istunut koko päivän veistämässä ja kolvaten polttomerkitsemässä riimuja takan ääressä siipan alkukodossa.  Mies on kilttinä printannut minulle puolen Kalevalaa futhark-fontilla, että opettelisin lukemaankin niitä. Itse olen värikoodannut ennustusriimuja ja veistellessäni yrittänyt liittää mielikuvia niiden muotoon. Pedagogi itsessä jotenkin kuiskii, että kehollisesti ja mielikuvallisesti ja palikka kerrallaan on lukemaanopettelemisensa tekeminen. Kolttu muuten pitäisi ommella. Mitäpä sitä muuta? Äärgh!

No niin ja ai niin. Pitäisi ottaa spurtti ja opetella vuorosanoja tässä tänään, sillä sidoin itseni Oharikeisarin kesänäytelmään 'Alas Taikavirtaa'. Rooli on pieni ja vähän jännästi kimurantti, mutta on syvästi kiehtovaa pitkästä aikaa kammeta lavanpuolelle ja antaa kontrolli pois. Huomenna olisi hyvä osata teksti, mutta saapa nähdä. Tai saa, jollei raavi silmiään irti epähuomiossa.

Turpaan sattuu. Sain tuossa taannoin tekaistua tuossa kipulääkehuuruissani The Love Fool achievementin wowipäähahmolleni Ailonille. Taidan ottaa tittelin ihan kostoksi kerrassaan vakituiseen käyttöön!
(Tämä lienee ainoa ystävänpäivään liittyvä uutinen.)

Unimaailma on ollut villi ja hämmentävä.Suuria muutoksia, vyöryviä vesiä ja lasisia maailmanpuita tulvillaan.
Jossakin vaiheessa näin unta Åke Lindmannista. Oltiin kalassa, en muista, saatiinko mitään kiinni.

Nyt kun tässä futhark-linjalla ollaan hengailtu, niin Astro.fi antaa tälle aamukahvillalonnijalle päivän riimuksi Ehwazinin, E-kirjaimen, kaksosjumalten ja matkustamisen ja ratsun riimun. Hyvä minä, hyvä me!


Horoskuuppi sanoo puolestaan, että
"Sunnuntai 20.02.2011 Oinas
Elät menestyksekästä Jupiter-kautta, johon joku ihminen tai asia vaikuttaa negatiivisesti. Tänään tunnet vahvaa tyytymättömyyttä sellaisiin ihmisiin tai asioihin, joiden annat vielä toistaiseksi estää sinua menestymästä tässä elämässä."

Mitä, enkä anna. Menen sen sijaan ripustamaan pyykit. Mä oon kuule pirtee ku palovarotin!