...vähän käyny larppaamassa taas ja kurkku on kippee niinku aina. Laittelen siihen tämmostä tulikuumaa siirappiespressoa nyt sitten ja koitan olla ihmisiksi.
Eli takana on siis trippi tyrnäväläiselle partiomajalle, jonne järjestömme tyttäret olivat rukanneet pystyyn kaupunkimytologiasaagansa kliimaksin, jossa pääsin improamaan erään pitkään pelanneen hahmon luontoa.
Tykkäsin ihan tosissaan pelistä ja peliseurasta ja pelipaikasta ja konseptista, vaikka nyt tietenkin väsyttää ja on taas semmoinen klassinen "häntä pannaan toiseen korvaan" tyyppinen liikaa-ajateltavaa-perussetti, kuten aina semmoisen pelin jälkeen, jossa on substanssia.
Käytännönjärjestelyt olivat kyllä mielestäni ihan hanurista ja sitäpä en jaksa edes säälistä salata, mutta eihän se ole koskaan tärkeää. Ajatus, tahto ja tuuri ovat. Mutta kun osaan tämän laulun jo ulkoa, niin alkaa mennä kuorohyräilyksi. Kyynistyminen, se on sääli, mutta menee onneksi nukkumalla ohi.
(There's a rise, there's a fall)...
Luojan kiitos, nyt on sunnuntai, niin kerkeää toeta ja lonnia eli siivota ihan helvetisti. Ai niin, lonnimisesta puheen ollen, perjantai oli yllättäen vapaa ja nukuin koko päivän, koska J. Karhu ja Oharikeisari tulivat kahenmiehen kaaospartiona hakemaan minua töistä ja sitten suunniteltiin peliä Pikkusiskosenkin keralla ihan liian pitkään. Se on Tärkeää.
Tämä on ihana tämä tämmöinen Paloniemen Millan kirja Kettu ja Minä. Olisipa minullakin oma kettu! Sain riesaääliöltä ennakkosyntymäpäivälahjaksi tuommoisen ja tuijottelen omistuskirjoitusta lämpimällä hyrinällä. "The Fox never found a better messenger than himself" - Irlantilainen sananlasku.
Now for something completely different. Please. Vähitellen. Jooko.
Kylläpä on aika karannut käpälästä ja kirjoittaminen taas unohtunut. Työharjoittelupäivät olivat kovia, pitkiä ja luovia (just the way I like it), eikä niiden jälkeen tehnyt enää mieli ruveta hälisemään näppäimistöllä.
Paljon monikielisiä lapsi- ja muitakin ryhmiä, helevetinmoinen hässäkkä, suursiivous. Verta ja kanaverkkoa. Sielunsiskokseni kutsuu aluetta kulttuurinbermudankolmioksi, ja joskus jaksaa hämmentää, kuinka vaikea sieltä, missä muka on kaikkea, on löytää haluamaansa. Kuten vaikka kumihanskaa.
Jossakin välissä turvastani leikattiin viisaudenhammas ja siitä selvisin lopulta melko vähäisillä komplikaatioilla.
Kansalaisvelvollisuuttani olen toteuttanut näkymällä hetkellisesti P-Johanneksen vaalikahveilla kofeiinikomppaniassa. Olisi pitänyt varmaan harjoittaa jonkinlaista keskustelua mutten osannut. Omenapiirakka oli kyllä hyvää.
Nyt olen lomalla!
Laajakaista puuttuu, niin ei voi lonnia, olen siivonnut tänään vanhatestamentisella raivolla siitä huolimatta että päässä on kiehunut eilen nautittu olut. Aamulla koin irrationaalisia hetkiä katsomalla Huomenta Suomi - lähetystä, jossa esiintyi pitkäaikainen arvostuksenkohteeni ja kylänmies Hannu Rajaniemi.
Eilen olin appiukon synttäreillä syömässä pitsaa ja laskiaispullia ja illalla Graalissa K-treffeillä ja toissapäivänä nyljin vanhan sohvan, joka sitten käytiin dumppaamassa ruskoon, jossa minuun oli iskeä paskataiteellinen tarvetila ruveta tekemään yhteiskunnallista kuvataidetta mutta onneksi se meni ohi.
Tänään on tarkoitus seurata huushollin urosten mööpleeraamista, talouteen aikoo saapua lopulta kunnollinen naimakelpoinen parisänky. Mikäli mahtuu. Saapa nähdä kuinka monta rakennelmaa ympäriltäni projektin myötä tullaan purkamaan.
Ainiin! Projekteista: Olen tässä askarrellut pienimuotoista nykyfantasiakokeilua kesälle. Pieni, se se on kaunista. Entisen Naapurinpojan WeKinky - historiapeli on myös saanut uutta tuulta siipuloittensa alle ja mikäli hyvin käy, päästään hommassa eteenpäin. Tämä ei vaikuta silleen kauhean kauniilta eikä pieneltä. 'Komea' saa alustavasti kelvata, ja toivottavasti toteutuu.
Huomenna, jos sähköjumala suo, minulla on taas kunnon netti, ja voin pitää kauan haavelemani wowimaratoonin. Ylihuomenaamuna on suksiminen Pohjoiseen. Siellä vuotaa katto ja on markkinat.
Liveroolipeli 'Kuiskauksia Myrskyssä' oli laadukas ja pelottava. Kuvia täällä!
Yritän saada käsiteltyä asiaa laajemmin mutta nyt en ehdi. Täällä alkaa huonejärjestysmullistus ja sitä varten pitää pukea päälle.
Huh hei! Äiti on nyt vähän väsynyt. (Ollut siellä, tehnyt sen, saanut t-paidan. Joka on vissiin kyllä pesussa.)
Tässäpä on taas hurahtanut suureen kosmiseen rööriin useampikin aika siitä, kun viimeeksi päivitin. Tähänkin tekstiin tuli impulssi Istalta, joka myös torppasi uuden blogin pystyyn ja sohi meikäläistä lukijaksi. Kivaa sinänsä päästä toisen tekemisiä hieman vakoilemaan, ettei pääse ihan karkuun henkisestä kentästä rakas ihminen siellä kaukana.
Mitäpä meikäläinen? Työharjottelusta on sukeutunut runsas ja verevä kaaos, omanilainen. Olen enimmäkseen pyörinyt Valveen Konstilassa tekemässä kaikkea mitä osaan ja opettelemassa loput. Olen vääntänyt rautalankaa, tehnyt jääveistoksia (kyllä, tietenkin just nyt, kun ollaan oltu kolmenkymmenen pakkasasteen aikaikkunassa), koverrellut penikoiden savielukoita tyhjiksi, lasittanut kaiken mahdollisen ja lapsenvahtinut, siivonnut, värjännyt ja roudannut pienen majavan lailla kaikenlaista roinaa evakkoon, sillä jostain syystä Valveen ylläpito aikoo hitsata jotain mystistä kiinni kattoon.
Pomoni on ollut aika paljon poissa, joten olen päässyt pelaamaan pahaa sijaista mulliteinareille ja pikkuihmisille mitenkään erityisesti tämmöisiin tilanteisiin valmistautumatta. Kun on tarpeeksi iso suu, niin kauhalla annetaan, kuten Pikkusielunveli aina tapasi sanoa. Päivistä on tullut semmoisia kymmentuntisia. Onneksi huomenna on pieni työpäivä. Aion tietääkseni mennä Maakariin maalaamaan arkistokaapit. Kevyttä sisäliikuntaa ja pientä pintaremonttia.
Muuten olisi varmaan ollut mukavaakin, mutta tuossa päivänämuutamana teloi hammaslääkäritäti meikäläisen piikkiviemäristä viisurin irti sahaamalla ja runnomalla. Koko leuka on vieläkin ihan soseena ja paniikkiahan se silleen pukkaa, kun vieras ihminen käy päälle eikä saa lyödä takaisin. Asioilla on tapana kasaantua.
Ensiviikonloppuna on muuten Oharikeisarin ja Nuoren Neron larppi, 'Kuiskauksia pimeässä'. Tähän liittyen olen eilen istunut koko päivän veistämässä ja kolvaten polttomerkitsemässä riimuja takan ääressä siipan alkukodossa. Mies on kilttinä printannut minulle puolen Kalevalaa futhark-fontilla, että opettelisin lukemaankin niitä. Itse olen värikoodannut ennustusriimuja ja veistellessäni yrittänyt liittää mielikuvia niiden muotoon. Pedagogi itsessä jotenkin kuiskii, että kehollisesti ja mielikuvallisesti ja palikka kerrallaan on lukemaanopettelemisensa tekeminen. Kolttu muuten pitäisi ommella. Mitäpä sitä muuta? Äärgh!
No niin ja ai niin. Pitäisi ottaa spurtti ja opetella vuorosanoja tässä tänään, sillä sidoin itseni Oharikeisarin kesänäytelmään 'Alas Taikavirtaa'. Rooli on pieni ja vähän jännästi kimurantti, mutta on syvästi kiehtovaa pitkästä aikaa kammeta lavanpuolelle ja antaa kontrolli pois. Huomenna olisi hyvä osata teksti, mutta saapa nähdä. Tai saa, jollei raavi silmiään irti epähuomiossa.
Turpaan sattuu. Sain tuossa taannoin tekaistua tuossa kipulääkehuuruissani The Love Fool achievementin wowipäähahmolleni Ailonille. Taidan ottaa tittelin ihan kostoksi kerrassaan vakituiseen käyttöön!
(Tämä lienee ainoa ystävänpäivään liittyvä uutinen.)
Unimaailma on ollut villi ja hämmentävä.Suuria muutoksia, vyöryviä vesiä ja lasisia maailmanpuita tulvillaan.
Jossakin vaiheessa näin unta Åke Lindmannista. Oltiin kalassa, en muista, saatiinko mitään kiinni.
Nyt kun tässä futhark-linjalla ollaan hengailtu, niin Astro.fi antaa tälle aamukahvillalonnijalle päivän riimuksi Ehwazinin, E-kirjaimen, kaksosjumalten ja matkustamisen ja ratsun riimun. Hyvä minä, hyvä me!
Horoskuuppi sanoo puolestaan, että "Sunnuntai 20.02.2011 Oinas
Elät menestyksekästä Jupiter-kautta, johon joku ihminen tai asia vaikuttaa negatiivisesti. Tänään tunnet vahvaa tyytymättömyyttä sellaisiin ihmisiin tai asioihin, joiden annat vielä toistaiseksi estää sinua menestymästä tässä elämässä."
Mitä, enkä anna. Menen sen sijaan ripustamaan pyykit. Mä oon kuule pirtee ku palovarotin!
