Inspira.

Olin eilen niin väsynyt että laitoin kellon soimaan vahingossa tuntia aikaisemmin kuin olisi pitänyt. Herätessäni olin niin väsynyt, etten tajunnut asiaa vieläkään. Nyt minulla on ylimääräinen tunti väsyneissä käsissäni. Vähän kyllä hyhmii. Siksi loki.

Viikonloppuna kävimme J. Karhun ja Pikkusielunsiskon kanssa äitini luona Seskarössä syömässä liikaa ja Ikeassa metsästämässä neidolle kalusteita. Selvisimme seikkailusta yllättävän hyvin.
Visiteerasimme myös kangaskauppaamme, jonka erääseen nurkkaan oli sahattu uusi ovi. Minä epäilin tietenkin ensin mielenterveyttäni, sillä unissani tuohon rakennukseen ilmestyy jatkuvasti uusia, harmajasävyisiä puuovia, ja toisia sulkeutuu. Hyvä reissu.

Tällä viikolla onkin sitten satanut alusvaatteisiin asti ja suussa maistunut koulussa värjäyskurssilla höyrystynyt myrkkysieni. Ei niinsanotusti inspaa.
(Paitsi että eilen tuli postista uusi, punainen läppäri, jonka taakse mennä piiloon.)

Sana vain, ja sataa taas.
Kaulus pystyssä ovelta ovelle,
( ja tietenkin läpimärät kengät, niistä tapaan kirjoittaa usein)
kunnes taas samassa paikassa
punaviini tai
Harmaa Jaarli, venäläinen höyry
ja horoskooppi ja sarjakuvat.

Syksystä
saa väännettuä irti
vain niukasti romantiikkaa
tai satua tai muuta ravintoa tai sitten
olen jo liian paatunut ja
tarvitsen taas suuremman annoksen.

Aika kääntää kylkeään, sulkee
hitaasti silmiensä saranat ja menee
sanomalehtiotsikoiden väliin maate,
keskinkertainen ja kalsea,
piittaamaton tuttu.

Vesi ikkunan takana kimpoamassa mukulakivistä
valumassa hitaasti hiuksista niskaan
(siihen kohtaan lapojen väliin, johon aioin pyytää tatuoimaan auringon)
ja vesi keittimestä syöksymässä höyryten lasiin.

Käyn kiinni puutunein sormin.
Aina samat biisit, samat pelot ja käsiala
rakkaat ja tyhjänpäiväiset 
pönkätty pystyyn, että vaikuttaisi kuin edes
jotenkuten ja jossain joskus tietäisi.
 (22.8.11, Graali)

Ei oikein irtoa, äh ja pah ja palelee ja ehkä se ei riitä sisällöksi.