"Do I even look like people? Trust me."

Miksipä ei väsyttäisi, jos tinaa ihan liikaa ja valvoo kauheasti taiteiden yönä ainoana motivaationaan hankkia itselleen sellainen uupumus, ettei haittaa, että pitää muka jäädä viikonlopuksi yksin kotiin. Niin, että sitten kun oikeasti olisikin seuraa ja menoa kuten aina, ei jaksa osallistua, vaan vahtaa painavien luomien raosta vanhaa V-tä telekkarista. Että osaa muuten olla Michael Ironside hottis nuorehkona. Onkohan mussa jotaki vikana? No eipä vissiin.

Ilmakitarakisat ja musiikkivideofastarit ovat käynnissä ulkona. Tai oikeastaan nyt on jo hiljaisempaa.
Ilotulituskin meni äsken. Nukuttaa ja jumittaa mutten osaa mennä nukkumaan, koska puoliso on lähtenyt larppaamaan Pelsepuupia. Kyseessä on siis "Saatanallisen taivaallinen liitto" - niminen ristinkultistimyyttitavaraan perustuva fantasiapeli, johon itse en viitsinyt osallistua, sillä aihe ei ollut ihan minua varten.

Eilen oli ihan siistiä, kävimme shoppailemassa kaupunginteatterin kirpparibasaarilla hienoja härpäkkeitä. Värjäsin siskoplikan tukan ja omanikin, päässä on nyt hassuja mansikanvärisiä läikähdyksiä, ja illalla kävimme taiteiden yössä hiimailemassa ja irkkujameissa aiheuttamassa pahennusta. Jatkot Oharikeisarilla ja lopulta kotiin, kännissä kuin käkikello. Huh.
Kolmen unitunnin jälkeen ovesta pukkasi herra Spielwut tuomaan lopulta äijien teräsmiekkatoimitusta. Komeita astaloita ja hurmaavaa tappotavaraa, täytyy myöntää. Tilaisuus oli kuin jonkinlainen irrationaalinen joulu. Minäkin sain keskiaikapelikelpoiset rautaiset lusikan ja haarukan!

(Pahoittelen, eksyin youtubeen, joten päivän biisi ei liity mitenkään mihinkään, paitsi että se on kuuli! Jos tämä nyt kuitenkin häiritsee, niin kukanenkin sä-passiivi voi vaihtoehtoisesti kuvitella, että tässä slotissa on alunperin aikomani Sarah Brightmanin iki-ihana I Lost My Heart To A Starship Trooper. Jos se muka auttaa jotenkin. En kyllä usko.)

Oharikeisari ilmestyi myöhemmin ja esitteli hassun torven, jonka oli käynyt hakemassa spelektroniikasta larppia varten. Onneksi myöhemmin, sillä olisin varmaan kuollut jos tänne olisi tungettu tööttäämään aikaisemmin. Olo on kuin rautatieasemalla. Kaikenlaisia hippejä ramppaa täällä, vaikka minä ja asunto olemme kaikkea muuta kuin edustavia.

Huomenna, en tiedä mitä. Jos nyt ilmottautuisin, voisin päästä Isakuksen ja hänen japanilaisen vieraansa ja ties keiden kanssa mökille. Toisaalta olisi varmaan aika suorittaa kansalaisvelvollisuus ja tehdä jotain omvf-aiheista. Jääköön nähtäväksi. Ensin ajattelin kuitenkin katsella jonkun verran unia.
 Jotakin minun piti kirjoittaa kasvivärjäyskurssin tuloksistakin, mutta en taida viitsiä sanoa muuta kuin että hyvin meni ja piisasi. Happamia käpyjäkin kiinnostaa.

Elina Väänänen ja Jenny Kangasvuo pääsivät penkomaan mielenkiintoisia

asuja Taiteiden yöhön liittyvällä basaarikirpputorilla.

Live-roolipelejä harrastavat Elina Väänänen ja Jenny Kangasvuo tekivät hienoja löytöjä rooliasurekiltä. Muun muassa Messenius-oopperassa käytettyjä vaatteita lähti naisten matkaan useampikin kappale. Väänäsen hienoin löytö oli kuitenkin Tuhannen ja yhden yön -tarinoiden henkinen turbaani.”Pitäisiköhän meidän Taiteiden yön kunniaksi pistää nämä puvut heti päälle”, Kangasvuo ja Väänänen tuumailevat vain melkein leikillään.
  (Kaleva 26.8.2011)

Miten niin melkein. Ääliöt.