Huomenta ja aamukahvia. Mietin tässä, että pitääkö mennä terveyskeskukseen kerjäämään antibiootteja, kun hammas se ei opi olemaan vaikka sitä kuinka soodalla lutraisi. On kyllä kuvottava harraste.
Nyt sitten yrittää nousta kuume ja liha tuntuu haluttomalta ja sähköhäiriöiseltä. Hyrisee silleen väsyneesti. Laitoin tuossa pomolleni juuri viestiä, etten ole nyt käytettävissä, vaan menen lääkärille. Kai se kohta pitäisi mennäkin, eikä vain meinata. Kohta. Ensin kahvia ja eilistä savuporopitsaa.
Päivän riimu: Wynn.
(Jaa-a. Mitäköhän sille kuuluu, pitäisi varmaan soittaa ja kysyä. Eipä muuten taideta olla moneen vuoteen oltu näin kauan eri paikoissa.) Attribuutit tässä on siis että ystävyys, merkityksellisyys, perhesiteet ja lepo saavutuksen tai taistelun jälkeen. Nyt on oikein erikoisjännä.
Riimuista puheen ollen, olen tehnyt turhaa työtä. Pelissä aiotaan, vastoin aikaisempaa väitettä, käyttää sittenkin keksittyä kirjoitusmerkistöä. Onko se hyvä, vai huono asia, että osasin eilen kirjoittaa ostoslistan vanhoilla riimuilla? Taas on tytöllä, taas on tytöllä, taas on tytöllä turha skilli. Tänks.
Tänä aamuna soi!
Hoh! Niin se elämä heittelee. Mie keitän kaurapuuroa ja entinen luokkakaveri näyttää kisaavan liettualaisessa telkkarihoilauskilpailussa. Hyvä Jarmo, jee! Vähän mauton formaatti, mutta ei mopolla mahottomia.
Huh hei! Äiti on nyt vähän väsynyt. (Ollut siellä, tehnyt sen, saanut t-paidan. Joka on vissiin kyllä pesussa.)
Tässäpä on taas hurahtanut suureen kosmiseen rööriin useampikin aika siitä, kun viimeeksi päivitin. Tähänkin tekstiin tuli impulssi Istalta, joka myös torppasi uuden blogin pystyyn ja sohi meikäläistä lukijaksi. Kivaa sinänsä päästä toisen tekemisiä hieman vakoilemaan, ettei pääse ihan karkuun henkisestä kentästä rakas ihminen siellä kaukana.
Mitäpä meikäläinen? Työharjottelusta on sukeutunut runsas ja verevä kaaos, omanilainen. Olen enimmäkseen pyörinyt Valveen Konstilassa tekemässä kaikkea mitä osaan ja opettelemassa loput. Olen vääntänyt rautalankaa, tehnyt jääveistoksia (kyllä, tietenkin just nyt, kun ollaan oltu kolmenkymmenen pakkasasteen aikaikkunassa), koverrellut penikoiden savielukoita tyhjiksi, lasittanut kaiken mahdollisen ja lapsenvahtinut, siivonnut, värjännyt ja roudannut pienen majavan lailla kaikenlaista roinaa evakkoon, sillä jostain syystä Valveen ylläpito aikoo hitsata jotain mystistä kiinni kattoon.
Pomoni on ollut aika paljon poissa, joten olen päässyt pelaamaan pahaa sijaista mulliteinareille ja pikkuihmisille mitenkään erityisesti tämmöisiin tilanteisiin valmistautumatta. Kun on tarpeeksi iso suu, niin kauhalla annetaan, kuten Pikkusielunveli aina tapasi sanoa. Päivistä on tullut semmoisia kymmentuntisia. Onneksi huomenna on pieni työpäivä. Aion tietääkseni mennä Maakariin maalaamaan arkistokaapit. Kevyttä sisäliikuntaa ja pientä pintaremonttia.
Muuten olisi varmaan ollut mukavaakin, mutta tuossa päivänämuutamana teloi hammaslääkäritäti meikäläisen piikkiviemäristä viisurin irti sahaamalla ja runnomalla. Koko leuka on vieläkin ihan soseena ja paniikkiahan se silleen pukkaa, kun vieras ihminen käy päälle eikä saa lyödä takaisin. Asioilla on tapana kasaantua.
Ensiviikonloppuna on muuten Oharikeisarin ja Nuoren Neron larppi, 'Kuiskauksia pimeässä'. Tähän liittyen olen eilen istunut koko päivän veistämässä ja kolvaten polttomerkitsemässä riimuja takan ääressä siipan alkukodossa. Mies on kilttinä printannut minulle puolen Kalevalaa futhark-fontilla, että opettelisin lukemaankin niitä. Itse olen värikoodannut ennustusriimuja ja veistellessäni yrittänyt liittää mielikuvia niiden muotoon. Pedagogi itsessä jotenkin kuiskii, että kehollisesti ja mielikuvallisesti ja palikka kerrallaan on lukemaanopettelemisensa tekeminen. Kolttu muuten pitäisi ommella. Mitäpä sitä muuta? Äärgh!
No niin ja ai niin. Pitäisi ottaa spurtti ja opetella vuorosanoja tässä tänään, sillä sidoin itseni Oharikeisarin kesänäytelmään 'Alas Taikavirtaa'. Rooli on pieni ja vähän jännästi kimurantti, mutta on syvästi kiehtovaa pitkästä aikaa kammeta lavanpuolelle ja antaa kontrolli pois. Huomenna olisi hyvä osata teksti, mutta saapa nähdä. Tai saa, jollei raavi silmiään irti epähuomiossa.
Turpaan sattuu. Sain tuossa taannoin tekaistua tuossa kipulääkehuuruissani The Love Fool achievementin wowipäähahmolleni Ailonille. Taidan ottaa tittelin ihan kostoksi kerrassaan vakituiseen käyttöön!
(Tämä lienee ainoa ystävänpäivään liittyvä uutinen.)
Unimaailma on ollut villi ja hämmentävä.Suuria muutoksia, vyöryviä vesiä ja lasisia maailmanpuita tulvillaan.
Jossakin vaiheessa näin unta Åke Lindmannista. Oltiin kalassa, en muista, saatiinko mitään kiinni.
Nyt kun tässä futhark-linjalla ollaan hengailtu, niin Astro.fi antaa tälle aamukahvillalonnijalle päivän riimuksi Ehwazinin, E-kirjaimen, kaksosjumalten ja matkustamisen ja ratsun riimun. Hyvä minä, hyvä me!
Horoskuuppi sanoo puolestaan, että "Sunnuntai 20.02.2011 Oinas
Elät menestyksekästä Jupiter-kautta, johon joku ihminen tai asia vaikuttaa negatiivisesti. Tänään tunnet vahvaa tyytymättömyyttä sellaisiin ihmisiin tai asioihin, joiden annat vielä toistaiseksi estää sinua menestymästä tässä elämässä."
Mitä, enkä anna. Menen sen sijaan ripustamaan pyykit. Mä oon kuule pirtee ku palovarotin!
Noh, niin. Työssäoppimisen aikana pitäisi mielellään joka päivä päivittää semmoista nettikyttäyssivustoa, että mitä on tullut tehtyä ja kuinka paljon. Minä lusmu ajattelin, että kai se riittää, jos nyt viikonlopulla kliksuttelen jotain koko viikosta. On täysin logista, ettei salasana tässä tapauksessa toimi, eikä gmailin syövereistä löydy minkäänlaista kirjautumisvahvistustakaan. Huono omatunto ja turhauma, kaksipa kaunista kopiaa poikaa.
Olen melkein nukkunut koko viikonlopun, paitsi että ollaan puolison kanssa organisoitu kämppää. Enimmäkseen ämmäintilpehööriä. Tuolla oli tuo turkoosi merirosvoarkku täynnä kaikkea sontaa, varsinkin tippaleipämustekala-ahistuskimpalekorumyttyjä. Nyt kaikki on sievästi omissa rasioissaan ja kaikki hapettumat on putsattu metalliesineistä ja mies on taas saanut näperrellä korjatessaan kaikenlaista, mikä nyt luonnollisen entropian kautta on mennyt vuosien mittaan tuolla osastolla rikki.
Jännä tuommoinen ihminen, jota ei ärsytä seitinohuen hopeaketjun jatkostaminen ollenkaan.
Nyt kämpässä on enää yksi kohta, jossa asuu piittaamattomuuden varjo, ja se on se kaappi, missä asuvat tyhjät purkit ja koiranruoka ja muovikassit ja kaikki muu sensuuntainen. Jospa sen jotenkin pyhittäisi, pirskottelisi sinnepäin katajakeitosta, vaikka, niin energia paranisi eikä tarvitsisi varsinaisesti tehdä mitään epärunollista? Kohta on pakko, ovi ei mahdu kunnolla kiinni, ja kunhan Elikko sen huomaa, saattaapi muuten seurata hillitön syömäjuhla.
Väsyttää ihan perustuksia myöten. Tajuttuani, ettei tällä viikonlopulla tapahdu mitään mediaseksikästä tai hyödyllistä, joku syvääkin syvempi levontarve ja hitaus laskeutui minuun. Pitää kai se joskus, muuten kiertyy jengoiltaan ja murtuu.Nyt, kun on ollut kuin kunnon siviilit, on alitajunnasta ruvennut nousemaan inspiraation säikeitä, kuin kainoja höyrykiemuroita betonimeren pinnalla. Jahtaan niitä kaikkia yhtä aikaa sitten tietenkin, enkä saa alettua millekään. Tanssilavatapauksen harmiksi, olettaisin. Tahdon Kalevalaa, Cathayta ja natsien kullan. Eipä se mittään, kevättalven aurinko soi soluissa ja kyllä tämä tie tästä vielä härmistyy, on turha pakottaa luonnollista prosessia, vielä.
Minäpä muuten olen sankari, ja tein eilen järettömän ison nokkospiirakan. Ja perustin wowissa pankkialtilleni Samarkandille Kauppakomppania-nimisen killan ihan vain varastotilan takia. Ja puhuin Istiinan kanssa puhelimessa melkein tunnin. Oi, onnekas minä. Ja nyt soi:
Käsittelimme myös sitä, ettei puoliso yllättäen olekaan lähdössä viikonlopuksi reissuun, kuten oli antanut ymmärtää. Sisäinen kontrollifriikkini täten järkyttyy tämmöisestä suuresti ja kaikki suunnitelmat menevät ihan uusiksi ja kukkaan ei edes hyvittele yhtään. Voi Kyynel! On se niin väärin. Mutta niin vähän väärin että jälkikäteen hävettää ja naurattaa. Siippa oli lopulta tosiaan sillä mielin, että ei ole ihme ettei meikäläistä kukkaan siedä ja minä olin että ei liity millään tavalla lainkaan asiaan.
*lomps*
Kuttu. Moneen viikkoon ei olla taas rähisty yhtään ja nyt piti aloittaa. Viideltä perjantaiaamuna.
Eihän näin pienistä asioista edes olisi riidansiemeniksi, muttakun väsyttää ja on vissiin vatsatauti. Tätä se mun uneni tiesi. Mies on nyt ajamassa kohti Muhos-sektoria ja teimme puhelinsovun ja minä keitän ittelleni pastaa aamupalaksi. Illalla on vissiin leffaa ja lettuja.
Onko tämä sitä draamakasvatusta?
Mitäpä sitä muuten.
Pari työssäoppimispäivää on mennyt mukavien naisten ja punaisen paperinarun parissa. Ruusuja ja rimpsua ja jasmiiniteetä ja kaukokaipuuta.
Polkupyörä on sulatettu ja korjattu ja näemmä pysyvästi kolmosvaihteella. Toissapäivänä, kun oli pakkasta niin, että kynnet menivät poikki, päätin käydä hakemassa byrokraattiseen ulottuvuuteen liittyviä lippulappusia, eli ajaa paluumatkalla Pikisaaren kautta. Jäin vartiksi oven taakse odottamaan että joku tulisi ulos. Piruko se laittaa lukitsemaan koulun alaoven silloin, kun vielä on opetusta? Piru, niin. Tai terveen järjen vastainen ohjesääntö. Ja sitten pieni vinkki:
Mikäli aiot tavoittaa elämässäsi aidon onnen, älä hanki koiraa alennusmyynnistä.
Pakkasesta kotiin päästyäni löysin ulostetta joka huoneesta ja varsinkin karvalankamatosta. Nuutin pitäisi olla jo iso ja osata, mutta nyt olivat tähdet näemmä jotenkin väärässä asennossa hänen eläimyydelleen. Siivosin tietenkin, ja pesin maton mäntysuovalla. Valitettavasti matto on niin iso, ettei se mahdu oikein kääntymään tuolla kylppärissä, ja märkänä niin painava, etten jaksa sitä kyyneleittä nostaa. Prosessissa, jossa sain sen lopulta kammettua pyykkikoneen varaan kuivumaan, joku kulma törkkäsi hyllyltä alas saviruukullisen helmiä ja muita koruja. Sirpaleet menivät pesukoneen ja wc-pytyn taakse ja melko syvälle päkiääni.
Ai niin, muistinko varoittaa, ettei kannata laittaa vessanpyttyyn liian isoja ulostemöhkäleitä, se voi mennä tukkoon ja asioiden yleistä jouhevuutta saattaa joutua edesauttamaan henkarilla.
Oksettavaa.
Niin juu. Oksettamisesta puheenollen. Näin muuten unta, jossa vanha ystävä laski kätensä olalleni ja huomautti, että "Niin, Elina, nyt muuten alkaa se vatsatautiepidemia". Seuraavana päivänä töissä pari pimua jo valitti ja eilen oli pomo poissa massuvaivaisuuden vuoksi. Toivottavasti tämä ei nyt ole sitä. Itse en jaksaisi tulla tämän kehnommaksi. En mitenkään.
Palelee kylla ja etoo, mutten osaa päättää, että onko se psykosomaattista. Tänään on tarkoitus mennä Valveelle tutustumaan maahanmuuttajalapsiryhmään ja kovasti haluaisin.
Rasputinaa soimaan! Kiva bändi, mutta voi pyhä äiti, että tuolla naisella on ärsyttävä puheääni.
Sitten vaatteet päälle ja vitamiinit naamaan ja.
_______________________________________
Sano mitä onnella tarkoitetaan/Sitä minä etsin/
aina kaikkialta/peliluolista/ja sängyn alta.
-Maritta Kuula-
PS.
Ei me nyt ihan oikiasti kasvateta kuule kenenkään mukuloita ku meillä on massut kippeitä, mulla ja pomolla. Laitan villasukat jalkaan ja keitän mietoa minttuteetä.
Ehkä tämä kaikki taas tästä ja uni paras lääke on.
Hui kauhea, kun on nälkä ja väsy ja kylmäkin oli äsken, mutta se onneksi sentään meni kuumassa suihkussa ohi. Tässä on näemmä taas ehtinyt karata monta päivää päivitysten välissä, ja sillehän pitää tehdä jotain välittömästi, ettei blogi taas unohdu. Kirjoitan siis nälällä ja väsyllä ja hampaittenkirskuttelulla, mutta kirjoitanpa kuitenkin. J. Karhu, puolisoni, meni justiinsa urheasti kauppaan ostamaan ruoka-aineita, eli kohta voin askarrella itseni ulos viidestäkymmenestä prosentista muutakin harmiani.
Olen nyt ollut kaksi päivää työharjoittelussa tuolla: http://www.taitoshop.fi/myymalat-oulu.htm
Talo on ihana, vanha ja sokkeloinen, ja täynnä kaikenlaisia akkoja, joista kaikista olen pitänyt tähän mennessä. Työharjoitteluohjaajani ei ole ehtinyt minuun mitenkään erityisemmin keskittyä, mutta sitäpä suuremmin minulla on ollut aikaa opetella huushollin tavoille, jututtaa naisia, keitellä teetä, virkata paperinarusta oranssia silmukkanauhaa, vastaanotella paketteja, kirmata postiin, poltella tupakkaa ja tehdä oloani kotoisaksi. Nyt jo tuntuu kuin olisin ollut siellä aina. Ehtiihän ne työhönperehdyttämisjutut käydä läpi sitten jälkikäteenkin.
Viikonloppu oli erinomaisen viikonloppumainen, koulutoverittarieni kekkereillä oli kivaa ja baarissa myytiin alkoholia. Aamulla niskaan sattui kuin ruosteisella sirkkelillä leikaten, ja olenkin tässä nyt miettinyt, että taidan olla tullut sen verran huonosta kohtaa emooni, että punkku taitaa olla kertakaikkiaan pakko viskellä pois nestevaliosta. Tanniiniallergia ei enää suostu olemaan makuasia, josta neuvotella.
Sunnuntai meni siis leffojen ja chilioliiviuunileipien parissa. Breakfast at Tiffany's ja Hellboy tuskin sopivat yhteen, paitsi minuun, tietenkin.
Maanantai, siis. Juoksin rautatieasemalla sijatsevaan Maakariin, koska olen aina ja kaikkialta hirveän myöhässä. "Ota tämä oranssi lanka ja mene tuonne sekaan." "Selevä."
Iltasella oli yllätyksekseni Oiein ry:n hallituksen kokous ja sielläkin oli jonkin aikaa hauskaa, äänivaltaiset tekivät siellä ihan hyviä päätöksiä ja tee oli ihan hyvää. Entisestä Naapurinpojasta taitaa tulla ihan hyvä puheenjohtaja tälle vuodelle. Kokouksen loppua kohti onnistuin kuitenkin valitettavasti taas polttamaan käämini pienesti sisäänpäin jostakin, mitä Paha Tuuli sanoi. Vika on minun, mitä en kestä kuulla itseäni koskevia totuuksia. Toisaalta toivoisin silti, ettei aina silitettäisi vastakarvaan.
Klamöröösi Emäntä olisi halunnut vielä miitata kesälarpinsuunnittelun tiimoilta, vaan en jaksanut. (Meillä on kehitteellä jotain kertakaikkisen ihanaa: Tanssilavanostalgiaa! )
Menin varhain nukkumaan ja heräsin yöllä silkkaan vitutukseen, jonka sitten selvittelin ripustamalla pyykit. Aamulla olisi tietenkin nukuttanut.
Menenpä tästä risotonlaittoon, että saadaan eväät huomiseksi, sillä puoliso toi aineksia.
Rupesin sitten räpläämään tälle sivulle linkkilistaa. Ks. oma oikea. Vaan en tiedä oikein että mihin haluaisin linkata, niin laitoin ensimmäiset kutka ja mitkä tulivat mieleen. Tilanne tulee muuttumaan heti kunhan tässä.
Minä, tuota.
Lauantaiaamu, 10.05. Heräsin juuri sohvalta. Olin nämmä illalla jäänyt odottamaan, että Prince of Persia: The Sands of Time latautuisi finn-tv:stä pidemmällekin kuin ärsyttävästi puoliväliin. Lisäksi päätin sitten vielä ihan vähän testata puolison hillittömän isosta itsejoululahjonnallisesta Varusteleka-teipein päällystetystä pahvilaatikosta löytynyttä huopaa. Uni tuli heti, oli hyväntuulinen, semisti pikkutuhma ja auringonpaisteinen.
Huopa saakoon hyvät arvostelut lunastettuaan kaikki odotukseni. On muuten pehmeä!
Leffasta en sano ainakaan vielä mitään, koska a) eihän se hyvä voi olla - ja b) se ei näemmä ole vieläkään latautunut eli olen yhä jumissa tarinan puolivälissä.
Eilen tuli muutakin postimyynnistä, ja se oli mennyt naapuriin. Humalainen nuorimies toi minulle anteeksipyydellen ja hätääntyneenä avatun pusillisen Villihelmen tuotteita, ilman sitä pussia, toki. Oli ihan hepulissa, raasu. "Täällä on jotaki eukkojen tilpehööriä - en minä tahallani!"
Olin siis tilannut hiushelmiä, kiinalaisia kolikoita ja pikkuisia, rei'itettyjä arpakuutioita, joita en oikeastaan tarvitse, mutta jotka ovat jotenkin hellyyttäviä. Minähän en siis oikeasti mitään helmitöitä tee. En keksi muuta tekosyytä, kuin että hermot menee heti, ja sitten ei ole kenelläkään hauskaa. Yllättävää muuten, että sain muodostettua niin vakaan suhteen siihen silkkilankaan edes.
Nyt soi:
Jospa nyt keksisin vielä, että mistä narusta minun on itseäni vedettävä jaksaakseni tyhjentää ja täyttää pyykki - ja tiskikoneet. Kyllästyttää tapella niitten kanssa. Ovat molemmat jotenkin ronkeleita, ja esineitten peseytymisen todennäköisyys on tässä taloudessa ihan fifty-sixty.
Koska sain eilen siivottua melkein koko muun huushollin, päästän itseni pian World of Warcraftin rappiolliseen maailmaan. Minua edelleen odottaa siellä pikkuinen goboshamaani Samarkandi, jota alati yritän päästä levelittämään, mutta aina tulee jotain muuta.
Illalla neitosilla on punkku-ja herakekkerit, eli sietäisin kammeta itseni piakkoin tästä kyllä stockalle kyyläämään juustoja.
