Pihlajaisia puheita II.: Ainakin oranssia paperinarua.

Hui kauhea, kun on nälkä ja väsy ja kylmäkin oli äsken, mutta se onneksi sentään meni kuumassa suihkussa ohi. Tässä on näemmä taas ehtinyt karata monta päivää päivitysten välissä, ja sillehän pitää tehdä jotain välittömästi, ettei blogi taas unohdu. Kirjoitan siis nälällä ja väsyllä ja hampaittenkirskuttelulla, mutta kirjoitanpa kuitenkin. J. Karhu, puolisoni, meni justiinsa urheasti kauppaan ostamaan ruoka-aineita, eli kohta voin askarrella itseni ulos viidestäkymmenestä prosentista muutakin harmiani.

Olen nyt ollut kaksi päivää työharjoittelussa tuolla:
http://www.taitoshop.fi/myymalat-oulu.htm
Talo on ihana, vanha ja sokkeloinen, ja täynnä kaikenlaisia akkoja, joista kaikista olen pitänyt tähän mennessä. Työharjoitteluohjaajani ei ole ehtinyt minuun mitenkään erityisemmin keskittyä, mutta sitäpä suuremmin minulla on ollut aikaa opetella huushollin tavoille, jututtaa naisia, keitellä teetä, virkata paperinarusta oranssia silmukkanauhaa, vastaanotella paketteja, kirmata postiin, poltella tupakkaa ja tehdä oloani kotoisaksi. Nyt jo tuntuu kuin olisin ollut siellä aina. Ehtiihän ne työhönperehdyttämisjutut käydä läpi sitten jälkikäteenkin.

Viikonloppu oli erinomaisen viikonloppumainen, koulutoverittarieni kekkereillä oli kivaa ja baarissa myytiin alkoholia. Aamulla niskaan sattui kuin ruosteisella sirkkelillä leikaten, ja olenkin tässä nyt miettinyt, että taidan olla tullut sen verran huonosta kohtaa emooni, että punkku taitaa olla kertakaikkiaan pakko viskellä pois nestevaliosta. Tanniiniallergia ei enää suostu olemaan makuasia, josta neuvotella.
Sunnuntai meni siis leffojen ja chilioliiviuunileipien parissa. Breakfast at Tiffany's ja Hellboy tuskin sopivat yhteen, paitsi minuun, tietenkin.

Maanantai, siis. Juoksin rautatieasemalla sijatsevaan Maakariin, koska olen aina ja kaikkialta hirveän myöhässä. "Ota tämä oranssi lanka ja mene tuonne sekaan." "Selevä."
Iltasella oli yllätyksekseni Oiein ry:n hallituksen kokous ja sielläkin oli jonkin aikaa hauskaa, äänivaltaiset tekivät siellä ihan hyviä päätöksiä ja tee oli ihan hyvää. Entisestä Naapurinpojasta taitaa tulla ihan hyvä puheenjohtaja tälle vuodelle. Kokouksen loppua kohti onnistuin kuitenkin valitettavasti taas polttamaan käämini pienesti sisäänpäin jostakin, mitä Paha Tuuli sanoi. Vika on minun, mitä en kestä kuulla itseäni koskevia totuuksia. Toisaalta toivoisin silti, ettei aina silitettäisi vastakarvaan.

Klamöröösi Emäntä olisi halunnut vielä miitata kesälarpinsuunnittelun tiimoilta, vaan en jaksanut. (Meillä on kehitteellä jotain kertakaikkisen ihanaa: Tanssilavanostalgiaa! )

Menin varhain nukkumaan ja heräsin yöllä silkkaan vitutukseen, jonka sitten selvittelin ripustamalla pyykit. Aamulla olisi tietenkin nukuttanut.

Menenpä tästä risotonlaittoon, että saadaan eväät huomiseksi, sillä puoliso toi aineksia.

PS. Minulla on polkupyörä. O tempora, o mores!