Keskipitkä perjantai.

No, harjoitellaanpa tätä elämäntilitystä nyt tässä sitten heti paikalla.
Tänään kudoin kolmannen korukankaani niin pikkuruisilla kangaspuilla, etten oikein sekaan mahdu, tilassa, johon pienetkään kangaspuut eivät puolestaan myöskään mahdu erityisen luontevasti. Ohikulkijat päntiönään pyysivät minua ja ystävätärtäni siirtymään, kun yrittivät päästä kaappeihin, vessaan tai ylipäätään ohi.
Onneksi minipuilla on helppo potkistautua käytävän poikki ja sitten taskuparkkeerata takaisin. Kääpioinstrumentti muuten tuntuu tosi jännissä lihaksissa. Lonkilla on käynnissa joku ihan oma juttu nyt aivan.

Tämänpäiväisessä, ylimääräisessä työssäni tapahtuu mustaa silkkiä ja vihreästä-satuyönkautta-violettiin-liukuvärjättyä tappuraa. Oikein kiva. Aikaisemmat samaan loimeen kutomani jutskat ovat olleet täyttä silkkiä, kissanviiksikarvaa ohuempaa, sinänsä melko raivostuttavaa kirjontalankaa, joten paksu ja rosoinen oli juuri se, mitä kaipasin.

Tavanomaisen seuran lisäksi takanamme, ikkunalaudalla, sukkuloiden ja raakasilkkivyyhtien välissä hengaili laatikossa Basil-niminen melko kookas rotta, joka kävi kuulemma jossakin vaiheessa päivää eläinlääkärissä virtsarakontulehduksen vuoksi.
Tässä kohtaa täytyy sanoa, että vaikka pidänkin rotista, tuommoinen take away - paketti aiheuttaa minussa aina syvän, mutta onneksi lyhytaikaisen vastenmielisyyden kurkkua kohtaan. Jyrsijällä siis on siellä sen boksissa kurkkua, josta se saa tarvitsemaansa kosteutta tilanteessa, jossa  pullo - tai mukiratkaisu olisi epäkäytännöllinen. Valitettavasti koko setti sitten haisee hiukan sahanpurulta ja kurkulta ja eläimeltä, jolloin ei ole kovin houkuttelevaa ruokalaan saapuessaan tajuta, että pääsapuskana on jotain kuivatettua borssia muistuttavaa, ja ainoa yleisviehättävä lisuke on kurkku. Ilmaisesta ravinnosta ei silti saa valittaa, muistutti minua Lahjakas Neiti K. Tunsin luonnollisesti itseni jälleen riistäjälahnamursuksi ja söin lautasen tyhjäksi. Että turha tulla pätemään. Olen syönyt ihan itte kaikki juurekset.

Onneksi Basillin pissatauti menee kuulemma antibiooteilla ohi, sanoi sen ihminen. Onkohan se istunut päissään hangessa? Äiti aina sanoo ettei saa tehdä niin, kun siitä saa virtsarakontulehduksen.

Muutenpa juu, sain tekstiilialan artesaanin opintoihini liittyvän ensimmäisen näytön tänään läpi hyvällä arvosanalla. En osaa päätellä onko "hyvä" hyvä vai ei, kun ottaa huomioon, että ensimmäisen vuosikurssin tätä koulua kävin tasan kymmenen vuotta sitten, ja nyt syksyllä, miltei heti palattuani näille nunnaluostarinkaltaisille juurilleni, minun käskettiin ruveta äimistelemään tämmöistä näyttöasiaa, jota ei edes ollut olemassa silloin, kun minä olin nuori. Annan nyt tässä lopulta itselleni synninpäästön lopullisessa tekstiilissä esiintyvistä laatuhäiriöistä, sillä vaikeahan se on pystymetsästä, eikä mopolla mahdottomia.

Tämä muuten oli taas pitkään aikaan viimeinen päivä muurien varjossa.  Maanantaina astun jonkun ihan muun ihmisen arkeen, sillä meillä alkaa työharjoittelujakso, joka kestää melkein koko kevään. Minun kohdallani tämä tarkoittaa jostain kumman syystä näemmä tietenkin jotakin sekavaa kulttuuripuuhastelua, josta kirjoitan sitten lisää, kun itsekin hahmotan.

Kutomon neitoja tulee kyllä ikävä. Vähä-älyistä keittolahenkilökuntaa ja kahdeksanaamuja puolestaan ei.
Nyt, tulkoon perjantai. Nälkäkin on. Aloitan tästä:
http://www.academicearth.org/courses/science-magic-and-religion